Tutustuminen Aikidoon

Kuukauden lajikokeilussa oli seuraavaksi vuorossa Aikidon kokeilu. Aivan mahtava laji. Kyseessä on japanilainen budolaji, joka sanana tarkoittaa harmonian (ai) ja elämän energian (ki) tietä (do). Lajin kehitti 1900-luvun alkupuolella Morihei Ueshiba, ja se pohjautuu Daito-ryu Aikijujutsu -nimiseen perinteiseen japanilaiseen kamppailulajiin. Aikidossa pyritään hyödyntämään hyökkääjän voimaa ns. johdattamalla, mikä näkyy tekniikoiden pehmeydessä ja ”kaarevuudessa”.

Työntekijämme Juha Kurki, joka on Aikidon mustan vyön haltija, järjesti meille aivan loistavan lajikokeilun. Tutustuminen Aikidoon aloitettiin alkulämmittelyllä, jonka jälkeen pääsimme kokeilemaan monipuolisia käsitekniikoita ja maahanvientejä.

Kiitoksia Juhalle loistavista treeneistä! Ja kovan treenin jälkeen kävimme tietysti hampurilaisella. 😊

Jidokan Kesäpäivät 2019

Tutustuminen miekkailuun

Tammikuussa kuukausittainen virkistystilaisuus jatkui työntekijämme Tuomaksen järjestämällä miekkailulla. Tutustuminen lajiin onnistui mainiosti, sillä Tuomas sattuu olemaan Tamperelaisen Kalpaveljet-miekkailuseuran jäsen ja lajin harrastaja. Tilaisuuden piti seuran eräs kokenut valmentaja, ja hauskaa kyllä oli!

Yllätykseksi tuli myös se, että miekkailussa hiki valuu – ja kunnolla: nimittäin suojavarustus on sen verran paksu, että lämmintä tulee. Tälläkin kertaa jidokalainen sai ottaa mukaan perheenjäsenen. Kaitsu toi tyttärensä Roosan ja Eemil otti mukaan puolisonsa Jennyn.

Kenties tästä tulee jollekkin uusi harrastus?

Pidettiin porukallemme marraskuun lopussa Kaakkois-Aasialaisten kamppailulajien tutustumisleiri Hervannan vapaa-aikakeskuksen pikkutatamilla. Lajina oli Kali Majapahit, jota tuli esittelemään Espoosta asti itsepuolustuslajien elinkeinoharjoittaja David Munoz Gonzalez (Art Zenter), joka on entinen poliisi ja jolla on kokemusta erilaisista kamppailulajeista melkein 30 vuotta.

Tarkoituksena oli pitää yhdessä hauskaa ja tutustua johonkin aivan uuteen, koska kyseinen kamppailulaji eroaa merkittävästi meille tutuista japanilaisista budolajeista. Merkittävin ero tulee mm. eri aseista. Pääsimmekin kokeilemaan erilaisia keppejä, kirvestä, talibongia, karambitia ja puukkoa. Ja hauskaa oli! Valmentaja toi myös vahvasti esille, mitä tulee tehdä, mikäli joutuu tilanteeseen, jossa on vastassa henkilö puukon kanssa: juokse pakoon ja kovaa!

Oli kyllä hirmun opettavainen ja mielenkiintoinen tapahtuma. Ainut ikävä juttu oli, että 2 tunnin leiri meni ohi salamannopeasti. 🙁 No, hetken päästä jatkoleiri? 🙂 Tapahtuman päätteeksi kävimme toki Haitarissa burgerilla ja kebabilla!

Vaikka toimimme ICT-alalla, olemme vuosia sitten luopuneet perinteisistä tekniseen osaamiseen keskittyvistä haastatteluista. Nykyään haluamme perehtyä ennen kaikkea hakijan persoonaan, koska ahkera työntekijä ja hyvä ihminen on luotettava työntekijä ja loistava kollega. Vaadimmekin, että työntekijä on ennen kaikkia oppimiskykyinen ja -haluinen, motivoitunut ja sinnikäs.  Tapaamisen alussa teemmekin hyvin selväksi, että kyseessä ei ole haastattelu vaan tilaisuus, jossa potentiaalinen jidokalainen tutustuu niin perusteellisesti kuin vain mahdollista mahdollisesti tulevaan työpaikkaansa ja työkavereihinsa (kierrämme myös työntekijöidemme luona). Tässä tapaamisessa Jidokan tehtävä on kertoa yritysarvoistamme (välittäminen, rehellisyys/avoimuus, tasa-arvo) sekä kuvata vaatimuksemme, odotuksemme ja asettaa selkeät raamit yhteistyölle. Tämän jälkeen hakija ottaa pallon ja palaa meille muutaman päivän sisällä, mikäli näkee meissä potentiaalisen työnantajan. Tapaamisen päätteeksi pyydämme myös palautetta tilaisuudesta myöhemmin sähköpostitse tai puhelimitse.

Pari viikkoa sitten meillä vieraili eräs kaveri. Olen erittäin kiitollinen hänelle ja arvostan häntä siitä, että hän antoi rehellistä palautetta. Kaveri oli tosi fiksu, määrätietoinen, tarkka ja tasapainoinen. Hän ei kutenkaan tykännyt tapaamisestamme. ☹ Tapaamiseen hän edelleenkin viittasi haastatteluna, johon mm. ei sovi osallistua huppari päässä (minulla oli sellainen). Kyseessä ei siis ollut perinteinen ”virallisen oloinen” haastattelu, vaan joustava ja rento tutustuminen yritykseen ja siinä työskenteleviin ihmisiin sellaisinaan, kuin he työarjessaan ovat. Eli hyvin meni: alkutapaamista pidemmälle emme päässeet, koska heti selvisi, että arvomaailmamme eivät kohdanneet.

Kirjoittaja

Alex, liiketoimintavastaava

Moottorikerho

Uusimpana lisäyksenä kerhotoimintaan on ehdottomasti Moottorikerho, jonka tarkoituksena on kokoontua ensimmäisen kerran lokakuun lopussa ajamaan kartingia Pirkkalan Motorspace-areenan ulkoradalle. 700 metrin valaistulla ulkoradalla pääsee maksimissaan 70 km/h satoi tai paistoi, joten kerhon ensimmäinen kokoontuminen ei ole heikkohermoisille. Lisätietoja löydät somestamme sen jälkeen, kun ensimmäinen kokoontuminen on järjestetty ja hurjastelut suoritettu.

Miten yhdistät urheilun, arjen ja työt?

Kaikki tämä on mahdollista ammattini, työnantajan ja asiakkaan ansiosta. Pystyn hyvin aikatauluttamaan treenini ja työni liukuvan työajan ansiosta. Voi hyvin mennä tekemään treenin esim. lounastauon aikaan tai aloittamaan työt myöhemmin aamulla. Arkeni pyörii pitkälti näiden kahden välissä ja välillä onkin päiviä jolloin kaikki aikani menee pelkästään töissä ja treeneissä. Olen hyväksynyt sen, koska tämä on ohjelmistokehityksen lisäksi toinen intohimoni, jossa haluan kehittyä joka päivä paremmaksi.

Entä mikä on se seuraava suuri tavoite?

Tällä hetkellä pohdin olisiko ensi vuoden päätavoitteeni 9h alitus Ironmanilla vai Hawaijin kisapaikan saaminen Tahkolta. 9 tunnin alitus on maaginen raja AG -urheilijoiden kesken, mutta olisi mahtavaa saada kisapaikka triahtlonin alkujuurille Hawaijille kotikisasta. Toki 9 tunnin alitus on mahdollista myös Tahkolla, mutta se vaatii osaltani täydellisen kisan ja huippu kelin. Edellä mainittujen lisäksi tavoitteenani on päästä EM/MM -kisassa podiumille AG -sarjassa.

Mieletön suoritus ja miljoonasti onnea!

Pasi on elävä esimerkki siitä, että koodaamisen ja urheilun voi yhdistää, vaikka kilpaurheilu vaatinkin tiettyä omistautumista ja vie oman aikansa. Aika, mikä harjoitteluun kuluu, on kuitenkin selvästi tuottanut tulosta tässä tapauksessa!

Kertakaikkiaan aivan mieletön suoritus ja Jidokalla ei voitaisi olla ylpeämpiä Pasista – onnea siis SM-voiton johdosta! 🤩 Jäämme innolla odottamaan ensi vuotta ja uusien tavoitteiden toteutumista 🥰

Seuraavien tavoitteiden toteutumista ja kisoihin valmistautumista voi seurata tarkemmin Pasin Instagram-tilistä.

Koodaripulaa ratkomassa

Suomessa on koodaripula – nimellisesti pula kokeneista koodareista, sillä kukapa haluaisi laittaa aikaa ja energiaa vasta-alkajien kouluttamiseen? Nopeasti etenevällä alalla on huomattavasti helpompaa ottaa töihin kaveri, joka jo osaa hommansa ja kykenee täysin itsenäiseen työskentelyyn. Mutta entä sitten, kun kaikki haluavat näitä kokeneita ja jo kaiken osaavia kavereita töihin eikä osaajia yksinkertaisesti riitä kaikille?

HS Visio julkaisi artikkelin aiheesta tämän vuoden toukokuussa, jossa yliopistolehtori Matti Luukkainen kertoo Helsingin Yliopiston Full Stack Open-kurssista, jonka tarkoitus on toimia yhtenä ratkaisuna alan työvoimapulaan. Opiskelijat oppivat verkkokurssilla kaiken ohjelmistotuotannosta asiakkaiden kanssa työskentelyyn, mutta tämä yksistään ei kuitenkaan riitä ratkaisemaan vallitsevaa kriisiä. Luukkainen toteaa, että yritysten asennemuutos auttaisi asiassa, jos yritykset antaisivat vastavalmistuneille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä näiksi kokeneiksi kavereiksi, joita kaikki haluavat.

Asennemuutos saattaisi auttaa asiaa, mutta toisaalta yritykset eivät innolla lähde tähän mukaan siinä pelossa, että kokeneet kaverit lähtevät palkan perässä kuitenkin muualle heti kun mahdollista. Monet yritykset ovat lähteneetkin metsästämään koodareita nostamalla palkkoja ja tarjoamalla merkittäviä rekrybonuksia niille, jotka pysyvät yrityksen leivissä pidempään (lue lisää Jorma Erkkilän artikkelista). Toiset taas ovat suunnanneet hakunsa ulkomaille, josta tekijöitä yritetään haalia muun muassa lastenhoidon ja muuttoavun lisäksi Business Finlandin rahoituksella.

Me Jidokalla uskomme, että Helsingin yliopiston pitämän verkkokurssin kaltaiset projektit saattaisivat olla ratkaisu tilanteeseen yritysten asennemuutoksen lisäksi. Tämän takia olemme jo vuosia kohdistanut mielenkiintomme kokemattomampiin koodareihin ja alanvaihtajiin, sillä uskomme, että yritys kehittyy sen työntekijöiden kanssa samaa matkaa ja aloittelijoille kuuluu antaa mahdollisuus kehittyä ammatissaan.

Jidoka – se erilainen työnantaja

Jidoka on IT-alalla ainutlaatuinen työnantaja, joka keskittyy kokemuksen sijaan hakijoiden potentiaaliin. Lukemalla IT-alan työpaikkailmoituksia tuntuu usein siltä, että töihin halutaan vain erittäin kokeneita huippukoodareita, ja kilpailu näistä kovista tekijöistä on alalla kovaa. Samaan aikaan pitää muistaa, että kokeneet koodarit vaihtavat työpaikkaa vain harvoin, joten heitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille.

Ei se kokemus vaan potentiaali

Siinä mielessä firmamme on hyvin erilainen IT-yritys, sillä kokemuksen sijaan hakumme keskittyy piilevän potentiaalin näkemiseen. Tästä elävänä todisteena on se, että 31 jidokalaisesta vain 8 on tullut yritykseen töihin suoraan vaihtamalla toiselta työnantajalta. Loput 23 jidokalaista, eli huikeat 74 %, ovat työllistyneet meille vailla aiempaa IT-alan työkokemusta erilaisten harjoittelu- ja työllistymisohjelmien kautta. Tämän lisäksi henkilökunnasta huikea 20% on alanvaihtajia, jotka ovat joutuneet työttömiksi tai joille ei ole tarjottu vakituista työpaikkaa ennen meitä.

IT-alalla on tiedettävästi huutava työvoimapula kokeneista ohjelmistokehittäjistä, mutta Jidokalla uskotaan, että tiimiin mahtuu muitakin kuin huippukokeneita koodareita. Pelkkä kokemus ja tieto eivät kuitenkaan takaa, että työnhakija menestyy talossa ja kokeneidenkin kavereiden pitää jatkuvasti kehittyä ja oppia uutta alalla, joka menee koko ajan huimaa vauhtia eteenpäin. Talotkaan eivät rakennu arkkitehtien voimin, vaan hommaan tarvitaan suurimmaksi osaksi niitä tavallisia käsityöläisiä.

Huikeat 74% ovat työllistyneet meille vailla aiempaa IT-alan työkokemusta.

Rekrytointiprosessi

Kun meille tulee ensitapaamiseen kaveri, jolla ei ole IT-alan kokemusta, kuvaamme hänelle vaatimuksemme selkeästi: olemme kiinnostuneet vain oppimiskykyisistä ja -haluisista sekä motivoituneista ja sitkeistä tyypeistä, jotka ovat myös hyviä ihmisiä. Jälkimmäinen vaatimus tarkoittaa, että kaveri on auttavainen, pystyy luontevasti tulemaan toimeen muiden kanssa, hänellä ei ole ennakkoluuloja muita kohtaan, ja hän hyväksyy työkaverinsa sellaisina kuin he ovat. Lisäksi painotamme, että meillä tehdään kovaa työtä eikä meille kannata tulla testailemaan, josko työ alkaisi kiinnostaa jossain tulevaisuudessa.

Ensitapaamisessa emme siis keskity hakijan osaamiseen, vaan itse hakijaan ihmisenä ja persoonana. Sitten heitämme pallon hakijalle ja pyydämme palaamaan meille itse, mikäli Jidoka kiinnostaa potentiaalisena työnantajana. Tällaisen ensitapaamisen jälkeen osa jättää palaamatta, mutta ne, jotka tarttuvat antamaamme mahdollisuuteen, pärjäävät hienosta.

Käyttämämme rekrytointimalli on pystynyt takaamaan meille loistavat, luotettavat ja pysyvät työntekijät, jotka oppivat mitä vaan. Loppujen lopuksi ihminen tarvitsee vain mahdollisuuden, aitoa välittämistä ja pientä kannustusta menestyäkseen. Kuinka moni IT-alan yritys voi oikeasti hehkuttaa, että vain neljäs sen henkilöstöstä on tullut taloon sisään jo kokeneena ja loput yritys on rekrytoinut ”junioreina” tai alanvaihtajina antamalla heille mahdollisuuden näyttää kyntensä?  Jidoka voi ylpeästi todeta, että on yksi näistä harvoista yrityksistä 😊

Kun Mikko valmistui tietotekniikan insinööriksi, IT-alalla piti olla paljon töitä tarjolla. Kovista yrityksistä huolimatta töitä Mikolle ei kuitenkaan löytynyt. Mikko kävi useissa haastatteluissa, mutta työllistymisen esteenä tuntui aina olleen puute kokemuksesta. Vaadittiin erilaisten ohjelmointikielten vankkaa osaamista, jotain erityistä harrastuneisuutta ja kaikkea muuta sellaista, mitä Mikko ei vailla kokemusta voinut siinä vaiheessa potentiaalisille työnantajilleen tarjota. Se, että hän oli vilpitön, sinnikäs, ahkera ja periksiantamaton, ei vaan tuntunut riittävän. Mikko ei kuitenkaan luovuttanut ja lopputalvesta 2020 pääsi tapaamaan Jidokaa erään harjoittelu- ja työllistymisohjelman kautta.

Tapaamisessa Mikolle korostettiin, että ennen kaikkea ”junnuilta” vaaditaan Jidokalla oppimiskykyä ja -halua, itsevarmuutta, joustavuutta, tinkimätöntä motivaatiota ja sitkeyttä. Koodausosaamisella oli vain toissijainen merkitys, koska ohjelmistokehityksen viitekehykset ja teknologiat muuttuvat jatkuvasti. Lisäksi painotettiin, että mukaan halutaan vain hyviä ihmisiä, jotka tulevat keskenään toimeen ja auttavat toisiaan mielellään. Mainittiin selkeästi myös, että Jidokalla tehdään kovaa työtä eikä ”junnuna” kannata tulla tänne hommiin vain kokeilun vuoksi, vaan piti vahvasti uskoa itseensä ja aidosti haluta työllistyä. Mikkoa eivät nämä vaatimukset säikäyttäneet, vaan jo muutaman päivän päästä hän aloitti meillä.

Reilussa vuodessa Mikosta on tullut meille arvokas, monipuolinen, taitava ja luotettava työntekijä, joka on kehittynyt ohjelmistokehitystehtävissä huimasti osallistumalla Jidokan monipuolisiin R&D-projekteihin. Koodaustyön lisäksi Mikko on osallistunut digitaalisten näyttöratkaisujen valmistelu- ja asennustehtäviin, mikä tekee hänestä meille entistäkin arvokkaamman työntekijän.

Ensitapaamisessa emme keskity hakijan osaamiseen,
vaan itse hakijaan ihmisenä ja persoonana.

Juniorikoodarin urakehitys

Lähestulkoon poikkeuksetta Jidokaan tullaan juniorikehittäjäksi jonkin harjoittelu- ja työllistymisohjelman kautta. Siinä vaiheessa meillä alottavalla devaajalla ei ole vielä varsinaista työkokemusta, mutta senkin edestä oppimishalua, intoa ja sitkeyttä. Taktiikkamme on heittää juniorikehittäjä suoraan syvään päähän, sillä uskomme, että tekemällä oppii parhaiten – mutta yksin ei tietenkään tarvitse räpiköitä syvissä vesissä vaan työkaverit ovat aina tukena ja turvana ongelmatilanteissa.

Aloittavien devaajien tehtävät perustuvat yleensä Jidokan omaan tuotekehitykseen, jonka puitteista löytyy aina mielenkiintoisia projekteja. Olemme jo kohta kymmenen vuotta kehittäneet omaa älylaitetta (Jidoka Smart Hub) ja sen ympärillä olevaa IT-infrastruktuuria, ja teemme tähän älylaitteeseen ja sen infrastruktuuriin front end-, back end- ja integraatiokoodia moderneilla teknologiolla. Juniorikehittäjälle löytyy siis aina mielenkiintoisia haasteita ja tilaisuus näyttää kyntensä.

Yleensä noin yhden kahden vuoden jälkeen juniorista tulee ”mediori”. Tässä vaiheessa hän voi halutessaan siirtyä meiltä asiakasprojekteihin, jotka sijaitsevat suurimmaksi osaksi Tampereella. Vielä pari vuotta sitten asiakastyötä tehneet ohjelmistokehittäjämme koodasivat suoraan asiakastiloissa, mutta nykyään koodia tehdään lähinnä omalta toimistoltamme tai joustavasti etätyönä.

Työntekijätarina: kokista koodariksi

Nikon tarina on mielenkiintoinen. Aikoinaan Niko valmistui kokiksi ja ehti kokata työkseen ihan oikeaakin ruokaa. Suhteellisen nopeasti Niko kuitenkin huomasi, että koodityö kiinnostaa enemmän. Niinpä hän lähti opiskelemaan tietotekniikkaa ammattikorkeakouluun. Jidokalle Niko työllistyi TAMK:n työharjoittelun kautta, josta voi lukea lisätietoja aiemmasta blogipostauksestamme.

Ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta Niko koodasi Jidokan omia R&D-projekteja, joiden puitteissa hän pääsi kehittymään muun muassa C#- ja Android-ohjelmoinnissa. Kun työkokemusta oli kertynyt riittävästi, siirtyi hän tekemään Jidokan asiakkaiden projekteja. Vaikka Niko ennen kokkasikin työkseen maukasta ruokaa, nykyään hän kokkaa laadukasta koodia.

Uskomme, että yritys kehittyy sen työntekijöiden kanssa samaa matkaa
ja aloittelijoille kuuluu antaa mahdollisuus kehittyä ammatissaan.

Työhyvinvoinnin tärkeys

Jidokalaisten hyvinvointi on meille ensisijaisen tärkeää. Välitämme työntekijöistämme aidosti ja vilpittömästi, mikä tarkoittaa, että kuuntelemme, tuemme ja sparraamme heitä jatkuvasti. Meillä voi tulla kertomaan huolista ja murheista erittäin pienellä kynnyksellä eikä ongelmien tarvitse liittyä vain työasioihin, vaan pyrimme tukemaan työntekijöitämme riippumatta haasteiden luonteesta. Meillä voi esimerkiksi soittaa esimiehelle ongelmatilanteissa työajan ulkopuolellakin, ja pyrimme löytämään hyvän ratkaisun asiaan saman tien.

Erityisesti näin koronan aikaan työyhteisön merkitys ja tuki ovat äärimmäisen tärkeitä. Siksi meillä on monipuolisesti kerhotoimintaa, joiden pohjalta voi rakentaa vahvoja siteitä työkavereihin, vaikka työskentely olisikin pääasiassa etänä: on urheiluun tähtäävää kerhotoimintaa, lautapelejä, pyöräilykerhoa, ja muuta sosiaalista toimintaa. Jidoka on siis tiivis yhteisö, jonka jäsenet tukevat toisiaan myös työajan ulkopuolella, ja pyrimme tekemään toistemme elämästä helpompaa kaikin tavoin.

Meidän ratkaisumme koodaripulaan on ollut antaa kokemattomille mahdollisuus kehittyä työharjoitteluiden ja erilaisten työvoimapoliittisten ohjelmien kautta ja uskomme vankasti, että muidenkin yritysten kannattaisi hypätä samaan kelkkaan. Kukaan ei kuitenkaan ole seppä syntyessään eivätkä taidot kehity ilman mahdollisuutta harjoittaa niitä. Uskomme myös, että harjoitteluihin kuuluu olennaisena osana työnteko, jolla on merkitystä. Liiketoimintajohtajamme Alexin sanoin: teemme kovaa työtä eikä tänne kannata tulla testailemaan, josko työnteko maistuisi, mutta motivoituneelle ja ahkeralle työntekijälle voimme tarjota mitä hedelmällisimmän maaston kehittyä koodaamisen huippuammattilaiseksi!

Oletko etsimässä työharjoittelupaikkaa tai uutta työpaikkaa? Hae meille!

Lisätietoja saat ottamalla yhteyttä Alexiin osoitteessa alex@jidoka.fi 😊

Niko Ohvo, Jidoka: ”Uusien asioiden oppimista tekemällä”

Opiskelijoiden harjoittelujaksot ovat jo vuosien ajan olleet Jidoka Technologies Oy:n tärkeimpiä rekrytointikanavia. Esimerkiksi reilusta 30 jidokalaisesta noin puolet on vanhoja tai nykyisiä TAMKilaisia, jotka ovat työllistyneet suorittamalla ensin tutkintonsa mukaisen harjoittelun. Tälläkin hetkellä meillä on useampi TAMKilainen, joista kolme valmistuu kesäkuussa, yksi syyskuussa. Kolme tuli harjoitteluun toukokuun alussa.

Harjoittelu on oikeaa ja kovaa työtä, jolla on merkitystä

Kun potentiaalinen harjoittelija tulee tutustumaan meihin (perinteisistä ”tenttihaastatteluista” olemmekin luopuneet jo aikoja sitten), teemme hänelle selväksi, että ensimmäisestä päivästä alkaen hän tekee T&K-projekteissamme kovaa työtä, jolla on yrityksellemme iso merkitys. Lisäksi painotamme, että meitä kiinnostaa pitkäjännitteinen yhteistyö. Harjoitteluun otamme sellaiset opiskelijat, joilla on vahva aikomus työllistyä meille. Opiskelija pääsee kehittymään ammatillisesti aivan valtavasti jo ensimmäisten kuukausien aikana.

Harjoittelusta opinnäytetyön viimeistelyyn

Tyypillisesti opiskelija aloittaa kesätyöharjoittelulla ja syksystä alkaen hän tekee meille palkallista tuntityötä opintojensa ohella mahdollisuuksiensa mukaan. Opintojensa loppusuoralla opiskelija tekee meillä opinnäytetyön. Vastuullisena ja välittävänä työnantaja olemme vahvasti mukana ja tukemassa opiskelijan opintoja ja valmistumista. Välillä tähän menee vuosi, välillä useampikin. Emme kuitenkaan jätä opiskelijaa haasteidensa kanssa yksin vaan huolehdimme siitä, että opinnot ja työ sujuvat yhdessä sulavasti.

^{Ylhäällä vasemmalta oikealle – Henri (TAMK:n 2. vuoden opiskelija), Alex (liiketoimintajohtaja). Alhaalla vasemmalta oikealla – Joni (Tredun 2. vuoden opiskelija), Niko, Teemu (TAMK:n 4. vuoden opiskelija).}

Työnantaja välittää ja on kiinnostunut opiskelijan hyvinvoinnista

TAMKilainen Niko Ohvo aloitti Jidokalla kesätyöharjoittelun parissa toukokuussa 2018. Kesäkuussa 2019 hän onkin jo valmistumassa.

– Kävin Jidokalla haastattelussa kolmannen vuoden harjoittelua varten. Siinä tehtiin selväksi, että tässä paikassa tarvitsee tehdä kovaa työtä, mutta ympärillä on kyllä aina muu työyhteisö auttamassa ongelmien ilmetessä. Ajattelin, että tämä kuulostaa hyvältä työpaikalta, sillä pidän itseni haastamisesta ja uusien asioiden oppimisesta tekemällä. Jidokalla työn tekemistä voikin kuvailla haastavana, mutta palkitsevana. Työuraani Jidokalla on sisältynyt monia eri projekteja ja kieliä, päällimmäisinä Java, C#, JavaScript ja HTML. Kun viimeisen vuoden toinen puolisko alkoi häämöttää, esimiehet kyselivät, mistä aiheesta ja millä aikataululla ajattelin tehdä opinnäytetyön. Valitsin aiheekseni viestijonojen käyttämisen Android-sovelluskehityksessä. Aihe liittyi läheisesti omaan senhetkiseen projektiini. Aluksi ajattelin valmistuvani jo toukokuussa 2019, mutta työkiireiden vuoksi vaikutti siltä, että valmistuminen siirtyy kesäkuuhun 2019. Silloin aloin stressaantua reilusti velvollisuuksien vuoksi. Jidokan liiketoimintajohtaja huomasi sen ja kysyi, mistä se johtuu ja miten Jidoka voi auttaa. Kerroin tilanteen ja sovittiin, että perjantaisin toimistolla työstän vain opinnäytetyötä eikä minua häiritä työasioilla ollenkaan. Tämän huomaavaisuuden ja huolenpidon vuoksi sainkin stressitasoja laskettua reilusti ja opinnäytetyöni kesäkuun aikataulussa valmiiksi. Jidokalla siis korostuvat selkeästi yritysarvona juurikin toisista työtovereista välittäminen ja hyvä ”kaveria ei jätetä”- asenne.

1. Millaista on ollut tähän mennessä?

Kivaa on ollut. Koko harjoittelun ajan on ollut fiilis, että olen tervetullut, haluttu ja hyvä sellaisena kuin olen. Työyhteisö on ottanut meidät kaikki harkkarit hyvin huomioon ja mukaan ”laumaan” heti alusta asti. Joka päivä on jotain, tai useimmiten paljonkin tehtävää, eikä yksikään päivä ole täysin samanlainen.

2. Mitä kaikkea olet saanut tehdä?

Aikalailla ekasta päivästä asti pääsi tekemään oikeita sovelluskehittäjän töitä. Nopeasti siirryttiin buginkorjailusta kehittämään kokonaan uutta softaa, jonka pohjalta pääsen tekemään myös opinnäytetyöni! Olen päässyt harjaantumaan haluamissani teknologioissa, Reactissa ja JavaScriptissa, ja niiden ekosysteemeissä, joka on iso plussa uraa eteenpäin ajatellessa.

3. Mikä on parasta Jidokassa?

En kyllä osaa nimetä yhtä ainoaa parasta asiaa. Kaikki osaset toimii yhteen hienosti. Hyvä työyhteisö, joustava työaika, eikä ketään jätetä yksin. Tarvittaessa löytyy aina apua. Meihin harjoittelijoihinkin luotetaan kovasti, eikä oikeastaan missään kohtaa ole ollut sellainen olo, ettemmekö olisi tekijöinä yhtä tärkeitä kuin jo palkalliset.

1. Millaista on ollut tähän mennessä?

– On ollut kivaa ja haastavaa. Hirveesti uutta asiaa, ja välillä meinaa iskeä epätoivo, kun ei ymmärrä tai muista. Toisaalta pienistäkin onnistumisista tulee voittajafiilis, kun huomaa että osaakin. Onnistumiset taas motivoi jatkamaan ja kokeilemaan vielä hankalampia juttuja.

2. Mitä kaikkea olet saanut tehdä?

– Oon saanut opetella frontend-devaamista, pääasiassa JavaScriptiä ja Reactia. Näitä oon myös hyödyntänyt Jidokan R&D-tiimin kehitysprojektissa. Siistiä sisätyötä vielä ainakin toistaiseksi siis 😀

3. Mikä on parasta Jidokassa?

– Jidokassa parasta on ennakkoluulottomuus, mahdollisuus kehittyä työntekijänä sekä kivat ja ammattitaitoiset työkaverit 👍

4. Haluaisitko jatkaa kesätöiden jälkeen meillä?

– Rekrykoulutuksen tavoitteena on työllistyminen. Jos kaikki menee käsikirjoituksen mukaan, siirryn tammikuussa vakkarityöntekijäksi. Vastaus kysymykseen on siis kyllä! 😀

1. Millaista on ollut tähän mennessä?

– Ei valittamista. Liukuva työaika ja sopivan rento työympäristö ainakin omalta osaltaan vähentävät stressiä, kun ei tarvitse olla kaikessa sidottuna tiukkoihin kellonaikoihin. Ei tuskanhikeä työmatkoilla.
Aika on kyllä mennyt älyttömän nopeasti. Vastahan se Vappukin oli! :O

2. Mitä kaikkea olet saanut tehdä?

– Yleisesti ottaen aika monipuolisesti asioita laidasta laitaan. On koodin ihmettelyn ja kirjoittamisen lisäksi tullut käytyä työmailla ja oltu siten lähikontaktissa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Osallistuttu palavereihin ja pohdittu tehtyä ja tehtävää asiaa monelta kantilta. Paljon on perehdytty asioihin, joista itsellä ei paljoa aiempaa kokemusta ole, joten hyvin opettavaisia päiviä on kalenterissa ollut. Toki olemassa olevia tietoja ja taitoja on päässyt hyödyntämään ja jatkojalostamaan.

3. Mikä on parasta Jidokassa?

– Nämä on aina näitä vaikeimpia kysymyksiä! Ehkä se on tuo rento meininki, joka on siis toimistoympäristön ja työaikojen suhteen. Jos ei ole jotain enemmän tai vähemmän tiukasti aikataulutettua toimintaa, miksi ihmeessä paikalla pitäisi olla vaikkapa tasan kello 8:00-16:00, jos esimerkiksi kulkuyhteyden vuoksi parempi aika on vaikkapa 8:15-16:15 jne.

4. Haluaisitko jatkaa kesätöiden jälkeen meillä?

– Ehkä, mutta eipä tämä ainoastaan minusta roikkuva asia ole.. 😂
Soitetaan nyt tää keikka ensin!

1. Millaista on ollut tähän mennessä?

– Aivan mielettömän kivaa. Joskus on vähä vähemmän ja joskus vähä enemmän kiire, mutta laakereilla ei ole onneksi tarvinnut levätä 😄 Päässyt kyllä huomattavasti laajemmin opettelemaan uusia ohjelmia ja järjestelmien käyttöä kuin aluksi olisin osannut ajatella, mutta tämä on ollut vain suurta plussaa, sillä nautin kaiken uuden oppimisesta. Oma tausta on kuitenkin ihan eri alaa kuin koodaaminen ja näyttöhommelit, mutta tämä ei tosiaan ole hidastanut menoa millään tavalla. Työkaverit on olleet aivan äärettömän avuliaita ja tukeneet uuden oppimisessa sataprosenttisesti.

2. Mitä kaikkea olet saanut tehdä?

– Somepuolen ja nettisivujen kehittämisen lisäksi on tullut ladattua materiaaleja eri näytöille, tehtyä mainoksia niin Jidokalle kuin useille meidän asiakkaille, leikittyä paparazzia, ja opittua todella paljon kaikesta, mitä ohjelmistokehitys- ja näyttöratkaisufirman kulisseissa tapahtuu.

3. Mikä on parasta Jidokassa?

– Se, että on oikeasti saanut tehdä töitä, ottaa vastuuta tehtävistään, ja oppia paljon uusia asioita. Liukuva työaika, mahdollisuus etätöihin, työkavereiden tuki ja se oman työn merkityksellisyys on myös ihan siellä listan yläpäässä. Työilmapiiriltään Jidoka on ehdottomasti parhaimpia työpaikkoja, joissa olen työskennellyt.

4. Haluaisitko jatkaa kesätöiden jälkeen meillä?

– Ehdottomasti, mutta tuo jatko riippuu aika paljolti siitä, että pääsenkö koulun puolesta lähtemään vaihtoon syksyllä vai en. Mikäli kaukomaat kutsuvat, pitää laittaa työt hetkeksi paussille, mutta vaihdon jälkeen olisi mukava palata takaisin 😊

Mutta mitä mieltä on Jidokan rekryvastaava, Alex, näistä kommenteista?

”Erilaiset harjoitteluohjelmat ovat jo yli kymmenen vuotta olleet Jidokan tärkein rekrytointikanava. Kaksi kolmasosaa Jidokan työntekijöistä ovatkin tulleet meille tällaisten ohjelmien kautta. Potentiaaliselta harjoittelijalta vaadimme oppimishalua ja -kykyä, motivaatiota, empatiaa, ahkeruutta ja sitkeyttä. Näillä ominaisuuksilla meillä pärjää ja varmasti kehittyy ajan myötä loistavaksi osaajaksi.  On tosi mukavaa kuulla ja nähdä, että harjoittelijat ovat meillä viihtyneet, kokevat kehittyvänsä työtehtävissään ja haluavat jäädä meille töihin.”